Tänään on loppiainen.
Joulu loppuu, kuusi pitäis kärrää pihalle ja joulukrääsä pois nurkista taas vuodeksi kaappiin laatikossa.
Mä tässä mietin jaksanko tänään semmoista... Eiks huomennakin voi?
Sen sijaan päätin leipoa viimeisen pellillisen joulutorttuja, ne on sentään maidottomiakin.
Viimeinen vapaapäivä ennen arjen alkamista, voi kuinka oonkaan oottanut arkea.
Kuvittelen kovasti, että meillä olisi arjessa joku rutiini, mutta tajusin tuossa että se on ihan vaan harhakuvaa. Olen jotenkin sellainen ihminen, että tulee buukattua tekemistä jokaiselle päivälle. En oikein ymmärrä niitä äitejä joiden elämä oikeesti on kotona oleilua, siivoomista, pyykkaamista, ruuanlaittoa ja lasten ulkoilutusta.
Mä olen sellainen äiti jolla on kokous, tapaaminen, aika jonnekkin lääkärille tai neuvolaan, kyläilyreissu, pöytäkirjan puhtaaksi kirjoittaminen, sähköposteihin vastaaminen, luennon kirjoittaminen, materiaalin tutkiminen, resurssien kartoitus, lenkki, punttisali, ruokalistan suunnittelu, unelmointi, häiden budjetointi ja organisointi....
Mietin pitkään liittyisikö tähän joku muutospäätös, mutta tulin siihen tulokseen että ei.
Mä oikeesti nautin tän tyylisestä elämästä.
Mä olen jo opetellut sanomaan ei asioille joita en jaksa tehdä tai mitkä kuormittavat muo liikaa.
Nautin jatkuvasta muutoksesta, hektisyydestä ja organisoimisesta.
Siihen vastapainoksi osaan vain maata epäsiistissä kodissa.
En oo ehkä pullantuoksuinen äiti, mutta kyllä tänään joulutortit ees tuoksuu.
Muutospäätös
Mun muutospäätös koskee mun ulkonäköä.
Mä olen AINA pelännyt rupsahtavani.
Sillä tarkoitan, että lakkaan välittämästä miltä näytän.
Nykyisin olen aina tukka sekaisin, kauhtuneen, likaiset vaatteet päällä, kynnet haljenneena, tukka kiinni, en käytä koruja, en asusteita, en vaatekaappini sisältöä.
En tarkoita, että pitäisi joka päivä laittautua, mutta toiettekö ees joskus? Pieni pieni askel kerrallaan voisin taas ottaa päälleni ees korun? Tehdä kasvohoidon ja ehkä lakata joskus jopa kynnet.
Joku sanoisi, että sulla on hei 11 viikkoinen vauva, kyllä sä voitkin antaa vaan olla tai mitä välii sillä miltä näyttää?
Mutta tietteks kun mulla ei ole hyvä olla.
Ei mun tartte ees välttämättä meikata, kun lähden johonkin. En koe velvollisuudeksi, mutta koen että se on hyvin tiivis osa mun persoonaa. Mä haluan olla se persoonallinen oma itseni edes välillä.
6. hävitettävä tavara
Mulla on iso ongelma..
Se on asusteiden ja korujen hamstraaminen.
Mä olen käynyt noi laatikot miljoona kertaa läpi ja niiiin vaikea luopua mistään.
Oon haalinut noita pitkin kirppareita vuosia ja vuosia.
Se on niiiin kaunis kokoelma <3
Pakkaspäivän kunniaksi kuitenkin kävin läpi hattukaappini ja hansikaskaappini.
Jokaisen olen ostanut jotakin tarkoitusta varten. Lenkkipipot, tavispipot, eriväriset baskerit...
hanskojahan pitää olla joka keliin?
Nyt päätin, että edes osan on aika lähteä.
En koe onnistuneeni kamalan hyvin, MUTTA edes jostain pystyin luopumaan.
Tänään kiertoon lähtevät siis nämä. Valkoiset hienosteluhansikkaat, marjapuuronvärinen neulosbaskeri ja pinkki baskeri.
Kiinnostuksesta voi ilmoittaa tänne blogiin, tai ryhmässä:
Samalla lupasin itselleni, että näitä on alettava käyttää ja se juontaa tän päivän muutospäätökseen.
6. päivän kuvat
Pörrötukkaisia
Esikoinen lähti kavereiden kanssa ulos ja kylään.
Hyvä niin, koska alkoi olla aika sekopäinen jo.
Ja upea duploauto <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti